kuilu

rita vehnätukka,
rita makeaveri,

rita mustiin pukeutunut

kuilu vihreä,
kuilu hedelmällinen,
kuilu valoon tai metsään

Genovan kadut

12.4.

Genovasta löysin Nemon ja kiitollisuutta ystävistä. 

kapeilla kaduilla tuntui heti, että oltiin tultu etelämmäs. keskipäivän valo piirsi lounastaukolaisille ja parvekkeille kirkkaat ääriviivat. syötiin kuuluisat genovalaiset focacciat auringossa Duomon portailla, uskomattoman hyvät jäätelöt otettiin sivukadulta - mangojäätelö oli aivan kuin tuoretta aitoa mangoa jota se varmasti 90-prosenttisesti olikin - ja avokaadot ostettiin hedelmäkauppiaalta kadulla.

patsaita ei näkynyt kummemmin kaupunkinäkymässä, ranta oli suoraan sanottuna tylsä - liikaa palmuja, liikaa turistiravintoloita ja liikaa satamalaivoja - mutta erään sisäkadun punatiilirakennuksen ikkunasta kuuluvasta pianonsoitosta voisin hyvin kuvitella herääväni kävelessäni ikkunan alta, kahvilan kautta, töihin joinakin elämäni aamuina.

korjasimme patsaattoman maiseman; olimme itse patsaita

kuva: Simone

kuvat Genovan Aquariuksesta.



rasvaa tihkuvat focacciat

Genovan tuomiokirkossa

ajettiin ulos kaupungista John Lennonin saattamana

Firenze

Firenzessä oli valtavasti arkkitehtuuria ja turisteja 

puistojen määrään, kohtuullisiin kahvin hintoihin ja itse italian kielen kuulemiseen suhteessa.
kiersin ydinkaupunkia kanssa mahtavan porukan suomalaisia naisia, jotka ovat kaikki ystäviä lapsuudenajoilta Sveitsistä. Hannaa on näkynyki täällä jo aiemmin.

pikkuserkkuni Elisan perheen avulla sen sijaan pääsin sisään firenzeläiseen arkeen, käytiin erään yliopiston upeissa puutarhoissa kauempana kukkulalla sekä tutustuin samalla lapsiperheen arkeen vanhempien näkökulmasta. 

oli virkistävä reissu, kotoisaa puhua omaa äidinkieltä ja avartavaa nähdä kulttuurintäytteisestä kauniista kaupungista kolikon kaksi eri puolta. 

Ponte Vecchiolla ja sen lähistöllä

must a Firenze, parte 1:
yks lemppareista oli nää Piazza della Signorian reunassa olevat patsaat entisessä ihmisten teloitus- ja hirtto-pylväikkökatoksessa.

Firenzen tuomiokirkko

must a Firenze, parte 2:

Palazzo Medici Riccardi. sisäänpääsymaksu ikivanhaan rikkaiden kotiin 4 euroa,

sisällä kullattuja yksityiskohtia, perheen henkilökohtaisia omia kappelihuoneita, vähän väkeä, vanhoja huonekaluja, upeita maalauksia pitkin seiniä ja kattoja, sisäpiha josta henki jotain italian unelmaa jota minulla oli oli ennen kuin ennen kuin tunsin tämän maan ja sen patsaat joilla oli poikkeavan taakseen jotain piiloittavat ilmeet, ja typerää mainita tämä, mutta myös ihania paperituotteita myyvä tuliaiskauppa.

joka tapauksessa, paljon enemmän kuin mitä kuvani tässä antavat.

Hanna

arkkitehtuurin opiskelija katselemassa kaupunkimaisemaa eri silmin

Elisan perheen autossa.

must a Firenze, parte 3:
Firensole. kukkula vähän Firenzen ulkopuolella, josta mielettömät maisemat Firenzen ylle. siellä on kuulemma myös vanha linna tai jokin muu vastaava nähtävyys jos seen haluaa vilkasta

mielettömän kapeat kujat kukkulalle vievillä kurveilla

Firensolan läheisellä yliopistolla

must a Firenze, parte 4:
Piazza Santo Spirito
lounaalla nuoret istuvat kalpean kirkon portaille syömään panininsa, illalla paikalliset perheet täyttävät piazzan reunustavien ravintoloiden ulkopöydät, suihkulähteen likaisessa vedessä ui punaisia kaloja ja lapset juoksentelevat katsomaan niitä ja toisiaan takaa.

takaisin patsaiden luona

    

kotimatkalla ajettiin Pisan kautta; moikattiin maailman seitsemättä ihmettä, juotiin kahvit sen lähistöllä ja kirjoitin kahvipöydässä postikortin kotiin

jos joku on menossa Firenzeen, voin kertoa muutaman must:in lisää. en hirveän paljon ehtinyt nähdä kahdessa päivässä, mutta muutama vinkkauksen arvonen juttu löytyy vielä jos kiinnostaa.